Blogi | 16.12.2019

Mitä lukisit, jos sinulla olisi vain pari päivää aikaa?

Yritysjohtaja X vastaa automaattisesti, että niin on ollut kiirettä, että kunnon dekkari rentouttaa. Toisen mukaan huumoripitoinen äänikirja sopii taustaksi, kun hän pilkkoo puita joulusaunan lämmitykseen. Muitakin suosikkeja löytyy. Lukeminen pysyy makuasiana, vaikka muuttuisi kuunteluksi.

Sitten olemme me ryppyotsaiset. Kokosin rennossa hengessä pienen kirjalistan niille, jotka haluavat koko ajan löytää uutta ajateltavaa. Samalla huomasin, että mielikuvaan kirjasta saattaa liittyä olennaisesti sen ostopaikka, joku oma harrastus, kiinnostuksen kohde tai tuttu henkilö.

Ostin James Barrin kirjan A Line in the Sand Dubai Mallin valtavasta Kinokuniya-kirjakaupasta vuonna 2012. Barr kertoo vetävästi, miten englantilaiset ja ranskalaiset sata vuotta sitten yrittivät rauhoittaa Arabian niemimaan jakamalla sen kahtia, hiekkaerämaita halkovalla suoralla viivalla. Tuloksena on ollut täysi katastrofi. Siellä käydään jatkuvasti sotia ja mielipuolet muistakin maista sotkeutuvat hanakasti niihin. Kirja oli ajankohtainen ostohetkellä ja se on sitä nyt. Myös Kinokuniya on käymisen arvoinen.

Vesa Heikkinen haluaa laajentaa esseekirjoittamisen käsitettä kirjallaan Täydellinen lause on mahdoton yhtälö. Hän väittää kirjoittavansa merkityksistä, ja pohtii pitäisikö siirtyä suomen kielen asiantuntijan tehtävistä runoilijaksi tai kirjailijaksi. Ei ole tarvetta, tässä se tyyli on. Heikkisen esseekirja on hiljentävä psykologinen kuvaus lähtemisestä ja palaamisesta, velvollisuuksien paineesta ja mahdollisuuksiin tarttumisen itsekkyydestä. Ikuisesta velastamme edellisille sukupolville. Kuulostaa dramaattiselta, mutta siinä on muutamassa sanassa tunne, jota moni meistä jatkuvasti märehtii mielessään. Tunnen Vesan opiskeluvuosista lähtien, joten kaiut ovat tuttuja, enkä kehuisi ellei olisi aihetta.

Historioitsija John Lewis Gaddis opettaa strategiaa Yalen yliopistossa. Kirjassaan On Grand Strategy hän nivoo yhteen tapahtumia antiikin Kreikasta ja Roomasta meidän päiviimme saakka. Samat lainalaisuudet vallitsevat, samat ihmisluonteen piirteet tulevat esiin heikkoina hetkinä ja voittojen takaajina. Gaddisin teksti tuo mieleen, että kun kaiken pintakuohun riisuu pois, jää strategia.

Työn muutos ja sen vaikutus ihmisten asuinpaikkoihin kiinnostaa meitä kaikkia. Yhdysvalloissa mennään kohti kolmenlaisia seutuja – johtavat yliopistokaupungit kasvattavat ympärilleen kasvuvyöhykkeitä. Korkeasti koulutetut ja huippufirmat, mutta myös koko palveluinfrastruktuuri hakeutuu sinne, Piilaaksoihin ja vastaaviin. Suomalaisina tunnemme puolestaan huonommin sitä maaseutukeskusten Amerikkaa, joka kukoisti viime vuosisadan puolivälin jälkeen. Se rapistuu nyt ja menettää asukkaitaan nopeasti. Enrico Morettin The New Geography of Jobs kuvaa miten ääripäät menevät omiin suuntiinsa ja maa jakaantuu kahtia joka suhteessa.

Vuoden 2015 Nobel-voittaja valkovenäläinen Svetlana Aleksijevits (engl. Alexievich) kiinnostaa minua, koska haluan ymmärtää Venäjää ja sen mahdottomuutta. Aleksejevitsin kirjat avaavat Neuvostoliiton ajan ihmisten elämän kuin patologi. Hänen tekniikkansa on haastatella lukematon määrä ihmisiä, todistajia, kirjoihinsa ja antaa heidän äänensä kulua kaikessa karuudessaan. Antaisin itsekin muutaman nobelin siitä. Boys in Zinc kertoo Afganistanin sodan vaikutuksista venäläisiin nuoriin miehiin heidän vanhempiensa äänillä. Tätä voi lukea vain muutaman sivun kerrallaan, koska omat pojat ovat juuri olleet armeijaiässä.

Kollaasitekniikaksi voi nimittää myös ruotsalaisen Elisabeth Åsbrinkin kuvausta maailmasta. Kirja 1947 on nimensä mukaisesti kaksitoista kuukautta tuona vuonna. Åsbrink käyttää monipuolista lähdeaineistoa ja osoittaa, että joka päivä voi lähteä liikkeelle tapahtumakulku, joka muuttaa maailmaa. Kirjan lyhyet uutispätkämäiset tarinat kiertävät Sveitsissä käytäviä Palestiinan kohtaloa koskevia neuvotteluita. Niitä kehystää vereslihalla toisen maailmansodan jälkeen oleva Eurooppa, natsien pako Etelä-Amerikkaan, Thelonius Monkin jazz, Simone de Beauvoirin hapuilu kohti kirjaansa Toinen sukupuoli, Intian itsenäistyminen…

Unkari on otsikoissa nyt, mutta kuinka moni tuntee Sándor Márain? Poikkesin Budapestissa pieneen juutalaiseen kirjakauppaan Kazinczy-kadulla ja pyysin kirjaa, joka kertoo olennaista Unkarin historiasta. Sain pinon, jonka päällimmäisenä oli Márain Memoir of Hungary. Kävi ilmi, että kyseessä on maan arvostetuimpiin sotien välisen ajan kirjailijoihin kuuluva mies, joka pakeni Yhdysvaltoihin 1940-luvun lopussa ja sai Kossuth-palkinnon kuolinvuonnaan 1989, jolloin Unkari vapautui kommunistivallasta. Memoir of Hungary kertoo älykkään ja sivistyneen kynän kautta miltä Saksan miehitys 1944 näytti, miten Neuvostoliitto valtasi maan sodan lopuksi ja miten Moskovan ylivalta lamautti vuoteen 1948 mennessä. Ja miten siinä väkivaltaisessa sekasotkussa pystyi säilyttämään omanarvontuntonsa. Muistelmat päättyvät maanpakoon. Máraita ei Suomessa tunneta, koska meillekin markkinoitiin 50 vuotta Unkarista työläiskirjoilijoita ja pustan pölyä.

Suomalaisista muotoilijoista Björn Weckström on yksi lahjakkaimmista, mutta jäänyt muutaman muun järkäleen varjoon. Ehkä siksi, että Weckströmin töistä mittava osa on koruja. Elämäkerta Myyttien muotoilija paljastaa paitsi ajatukset omaleimaisen designin takana, myös pitkän uran huippukohtia sekä henkilökohtaisia rämpimisiä. Samalla tavalla kuin hänen korujaan voi tuijottaa ja pyöritellä silmien edessä pitkään, tätä kirjaa voi lukea ajatuksen kanssa. Siinä on paljon siitä, mikä tekee huippumuotoilusta niin hienoa. Arvostuksen kanssa meillä on vielä tekemistä, tämäkin kirja löytyi kirjakaupan ale-laarista.

Miksi ruotsalaiset pärjäävät aina? Tätä kysymystä heittelemme välillä huumorimielessä, välillä liiankin tosissaan. Tärkeimmät vastaukset – pitkäjänteisyys ja aika – löytyvät Gunnar Wetterbergin kirjasta Wallenberg – Ett familjeimperium. Teollisuus- ja kauppasuku on raivannut tiensä maailman huipulle tarmokkaasti ja puolentoista vuosisadan kuluessa. Runsaan yritysfaktavyörytyksen lisäksi käsitellään henkilöiden ominaisuuksia sekä kriittistä osallistumista toiseen maailmansotaan Saksan kauppakumppanina. Sekin on osa vastausta.

Lopuksi ihan pakollinen historian oppikirja. Professori Martti Häikiön Suomen leijona – Svinhufvud itsenäisyysmiehenä kuvaa mainiosti ja monipuolisesti Suomen kolmannen presidentin osallisuutta itsenäistymiseen, laillisen hallitusvallan ylläpitämiseen kriittisinä viikkoina talvella 1918 sekä itsenäisyyden alkuvuosina. Paksu opus, mutta valaisee taustoja asiantuntevasti. Itselleni ajatuksia herättävintä oli Svinhufvudin tukalat viikot punaisten valtaamassa Helsingissä, piilottelemassa luotettujen ystävien asunnoissa ja pakoyritykset pohjoiseen. Miten olisi käynyt, jos hänet olisi saatu kiinni? Historian käännekohtia todella.

Nyt vielä ehtii kirjastoon tai johonkin amazoniin. Hyvää joulua.

 

Alpo Räinä

hibaby