Blogi | 20.3.2016

Pienistä yliopistoista on paljon opittavaa

Helsingin Sanomien laaja artikkeli yliopistojen tilasta ja toiminnan leikkauksista (13.3.2016) sisälsi kiinnostavan taulukon yliopistojen henkilöstöjen ja valmistuneiden määristä otsikolla ”Suomessa on neljätoista yliopistoa”. Monen oppineen mantra viime vuosina on ollut, että noin viisi riittäisi.

Hesarin taulukko antaa avaimia tehokkuusvertailuun. Vertailuni on toki pintapuolinen, mutta jos laskee henkilömäärien ja valmistuneiden suhteita, herää kysymyksiä.

Miksi suurimmat, Aalto-yliopisto ja Helsingin yliopisto, ovat tehottomampia kuin muut? Niissä tarvitaan 2,8–3,0 työntekijää valmistunutta kohti. Miksi pienimmät, ja usein lopetettaviksi leimatut, kuten Lapin yliopisto ja Vaasan yliopisto, ovat paljon tehokkaampia? Niissä suhdeluku on 1,1–1,2 työntekijää valmistunutta kohti. Kaikkein tuottavin tässä vertailussa on Svenska Handelshögskolan eli Hanken, jonka luku on 0,84 työntekijää per valmistunut.

Johtuvatko erot tutkimushenkilöstön määrästä? Tekevätkö ”tehottomammat” yliopistot enemmän tutkimusta, joka hyödyttää yhteiskuntaa pitkällä tähtäimellä, ja siihen tarvitaan lisää henkilöstöä? Edelleen vain samaa taulukkoa tulkiten: professorien määrän suhde kokonaishenkilöstömäärään on heikoin Helsingin yliopistossa. Siellä proffia on 7 % henkilöstöstä. Suhteessa eniten professoreita on, taas, Hankenissa. Yli 10 % tiheys löytyy myös Tampereen, Vaasan ja Lapin yliopistoista.

Maineikkaat suuryliopistot näyttäytyvät tässä pinnallisessa vertailussa pulleina ja tehottomina. Veronmaksaja toivoo, että ne kunnostautuvat sisällöllisesti ja yhteistyössä ympäröivän yhteisön kanssa. Yliopistot edustavat parasta sivistystä mitä kansakunnalla on tarjota, joten siksi tämä pohdinta.

Nämä esimerkit ovat kärjistäviä, mutta ne on poimittu luotettavan median kunnianhimoisesti laaditusta artikkelista. Vastaväitteitä löytyy varmasti paljon, mutta niiden sijaan kehotan miettimään mitä isommat yliopistot voisivat oppia Lapin ja Vaasan sekä Hankenin toimintatavasta.

Onko opetus ja tutkimus siellä suoraviivaisempaa? Onko kaikilla työntekijöillä järkevää tekemistä? Tuleeko opiskelijoista keskimäärin oma-aloitteisempia, kun kädestä pitäjiä ei ole liikaa? Pärjäävätkö he paremmin vaativissa työpaikoissa myöhemmin? Pitäisikö Lapin, Vaasan ja Hankenin tutkintoja arvostaa tämän takia nykyistä enemmän?

Kun suurempia yksiköitä muodostetaan, nämä ketterien talojen osaamiset kannattaa hyödyntää.

 

Alpo Räinä

Kirjoittaja on Oulun yliopiston ja Aalto Executive Educationin alumni.