Blogi | 30.1.2015

Suomi tarvitsee enemmän sisäistä kilpailua

”Tätä on monille vaikea selittää…”, mutisi Jyri Häkämies ja viittasi kohtaan kilpailun lisäämisestä, kun hän esitteli MTL:n syyskokouksessa EK:n ajatuksia Suomen talouden tervehdyttämisestä. Jos ymmärsin oikein, Häkämies viittasi sekä kustannuskilpailukykyyn verrattuna vientimaihin että kilpailun lisäämiseen Suomen sisällä.

Pointti on aiheellinen, sillä kilpailun käsitteeseen suhtaudutaan epäluuloisesti, epäloogisesti ja neuroottisesti. Jokainen kansalainen haluaa lisää kilpailua vähittäiskauppaan, jotta ruoan hinta halpenisi. Sama koskee lentolippuja, sähköä, bensaa ja monta muuta hyödykettä, joissa tarjoajia on niin vähän, että hinta on saneltu.

Saman logiikan mukaan kansalaisten kuuluisi olla huolestuneita viesteistä, joiden mukaan kilpailua ei saisi olla julkisista monopoleista: kuntien veroista ja veroluonteisista maksuista, joukkoliikenteestä, kiinteistöverosta, lupa-, tarkastus- ja muista maksuista. Yritysten näkökulmasta kuntien välisen verokilpailun kieltäminen tarkoittaa, että toimitila- ja työvoimakustannukset nousevat. Tai sitten sijaintia pitää hakea kasvukeskusten ulkopuolelta ja se ei ole loogista.

Markkinointiviestinnän alalla on niin paljon toimijoita, että kilpailua riittää ja se on paras tapa kiihdyttää oman osaamisen kehittämistä. Meillä on selkäytimessä, että et pärjää ellet kehity joka päivä. Kilpailu vie eteenpäin, ja sen puute hyydyttää ja homehduttaa.

Kokonaan oma lukunsa on kilpailun kieltäminen julkisista palveluista sen takia, että joku tekisi niillä voittoa. Joku aika sitten JHL:n toimialajohtaja Päivi Niemi-Laine julisti, että ”on yksinkertaisesti härskiä yrityksiltä ottaa julkisia palveluja tuotettavakseen, jotta ne voisivat laittaa julkiset veroeurot tuottamaan voittoa entisestään”. Monien muiden mielestä on härskiä käyttää veroeuroja lepsusti eli tarjota kallista ja (asiakaspalautteen mukaan) heikkotasoista palvelua. Ne veroeurot on koottu pitkälti yritysten ja niiden henkilöstöjen maksamien verojen perusteella eikä niitä syntyisi ilman voitollista, kannattavaa toimintaa.

Kilpailua ja korkean asiakastyytyväisyyden vaatimusta voi ehdottomasti suositella kaikille aloille, joten Häkämiehenkin on vain jatkettava saarnansa kertomista.

 

Alpo Räinä